Käyttövarmuuden ylläpito

Kantaverkkoa tarkasteltaessa käyttövarmuussanaa käytetään puhuttaessa sähköjärjestelmän kyvystä kestää äkillisiä häiriöitä tai verkon komponenttien vikaantumisia täyttäen verkon käytölle asetetut vaatimukset. Tällöin sähköä voidaan siirtää tuotantolaitoksilta sähkön käyttäjille, verkon komponenttien termiset tai mekaaniset rajat eivät ylity, verkon jännitetaso pysyy määritettyjen rajojen sisällä ja sähköjärjestelmän stabiilius säilyy.

Käyttövarmuustasoa voidaan arvioida esiintyvien vikojen ja niiden vaikutusten perusteella. Käyttövarmuustasoon vaikuttavat verkon suunnitteluun ja käyttöön sovellettavat mitoitusperiaatteet. Sähköjärjestelmän käyttövarmuuskriteerit ovat ehtoja, jotka tulee täyttää halutun käyttövarmuustason saavuttamiseksi. Suomessa ja Pohjoismaissa käytetään yleisesti N-1-kriteeriä, jonka mukaan järjestelmä kestää 400 ja 220 kV silmukoidussa verkossa tavanomaiset yksittäiset viat ja vikaantuneen komponentin irtoamisen ilman tuotannolle tai kulutukselle aiheutuvaa keskeytystä sekä ilman seurannaisvikoja.

Harvinaisemmille vioille ja usean vian yhdistelmille sallitaan laajempia seurauksia. Fingridissä seurataan käyttövarmuustasoa arvioitaessa myös asiakkaiden liityntäpisteiden vuosittaisia keskeytyslukumääriä ja -aikoja sekä keskeytyksestä aiheutunutta haittaa (KAH-arvo). Näiden tulee pysyä aiempien vuosien kohtuullisella tasolla.

Hyvän käyttövarmuustason ylläpitäminen verkon kehittyessä sekä sähkön kulutuksen ja tuotannon muuttuessa merkitsee, että käyttövarmuuskriteerien toteutumista on arvioitava jatkuvasti verkon suunnittelussa ja sähköjärjestelmän käytössä. Käyttövarmuuden parantaminen on mahdollista pienentämällä vikojen todennäköisyyttä tai niiden seurauksien laajuutta.