Miten sähkön hinta muodostuu?
Sähkö eroaa muista hyödykkeistä siten, ettei sitä voida varastoida pitkiä aikoja laajassa mittakaavassa ja kannattavasti. Sähköä on siten tuotettava joka hetki yhtä paljon kuin sitä kulutetaan. Kulutus puolestaan riippuu monista tekijöistä, kuten esimerkiksi lämpötilasta, viikonpäivästä ja vuorokaudenajasta. Esimerkiksi Suomessa sähkön kulutus voi kylmänä talviarkipäivänä nousta 15 000 megawattiin, kun taas pienimmillään se voi lämpimänä kesäyönä jäädä 6 000 megawattiin.
Sähkön myyntiyhtiöt ja suuret teollisuusyritykset ilmoittavat ennusteidensa perusteella Pohjoismaissa toimivien sähköpörssien Nord Pool Spotin ja Epexin järjestelmiin, millä hinnalla ja miten paljon arvioivat tarvitsevansa sähköä seuraavana päivänä. Sähköntuottajat puolestaan kertovat, millä hinnalla voivat myydä sähköä ja miten paljon.
Pohjoismaiset sähköpörssit yhdistävät tarjoukset muiden eurooppalaisten pörssien kanssa. Se tuloksena saadaan yksi pörssihinta kullekin vuorokauden tunnille kullekin tarjousalueelle, kuten esimerkiksi Suomelle. Sähkön pörssihinta muodostuu marginaalihinnoittelun periaatteen mukaisesti kysyntä- ja tarjouskäyrien leikkauspisteessä eli kysyntäkäyrän halvimman toteutuvan tarjouksen ja tarjontakäyrän kalleimman toteutuvan tarjouksen leikkauspisteessä. Sähkön markkinahinta eli pörssihinta määräytyy siis sähköpörssissä kysynnän ja tarjonnan perusteella.
Sähkön hinta vaihtelee
Sähkön kulutuksen ollessa vähäistä lähes kaikki tarvittava sähkö voidaan yleensä tuottaa käyttökustannuksiltaan edullisissa perusvoimalaitoksissa, jolloin sähkön markkinahintakin jää tyypillisesti matalaksi. Korkean kulutuksen aikana sähkön hinta nousee korkeammaksi, sillä tällöin kysynnän tyydyttämiseen tarvitaan perusvoimalaitosten lisäksi myös käyttökustannuksiltaan kalliimpia voimalaitoksia. Myös sähkön tuonti ja vienti naapurimaiden välillä vaikuttaa sähkön hintaan. Viime vuosina Suomeen on yleensä tuotu sähköä Ruotsista ja sitä on viety Viroon.
Ajoittain sähkön hinta voi nousta korkeaksi myös matalan kulutuksen aikana, jos tarjonnasta on samanaikaisesti huomattavaa niukkuutta esimerkiksi voimalaitosten tai rajasiirtoyhteyksien huolloista tai tyynestä säästä johtuen. Niukkuustilanteissa sähkön kuluttajien toteuttama kulutusjousto (käytössä on myös termi kysyntäjousto) voi merkittävästi alentaa sähkön hintaa.
Sähkön marginaalikustannusten mukainen hinnoittelu ohjaa tuottamaan sähköä joka hetki kaikkein edullisimmissa saatavilla olevissa voimalaitoksissa ja kannustaa tekniseen kehitykseen. Investointeja kannattaa tehdä sellaiseen uuteen sähkön tuotantokapasiteettiin, jonka rajakustannukset ovat nykyistä markkinahintaa matalammat. Markkinoille tullessaan tällaiset uudet tuotantomuodot syrjäyttävät vanhaa kalliimpaa tuotantoa ja laskevat kuluttajien sähkön hintaa pitkällä aikavälillä.
Suomen riippuvuus tuontisähköstä vähenee
Suomi on osa eurooppalaisia sähkömarkkinoita ja pohjoismaista sähköjärjestelmää. Laajoilla ja tehokkaasti toimivilla sähkömarkkinoilla pyritään siihen, että sähköä voidaan tuottaa joka hetki mahdollisimman luotettavasti, edullisesti ja kestävästi koko Euroopan laajuisesti. Koko Suomelle määritellään yksi sähkön hinta, kuten muillekin maille (tai Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa 2–5:lle maan sisäiselle sähkön tarjousalueelle). Rajasiirtokapasiteetin ansiosta sähköä voidaan siirtää maista toiseen – lähtökohtaisesti halvemmalta alueelta kalliille alueelle. Suomi ollut pitkään riippuvainen tuontisähköstä, mutta uuden tuotannon rakentamisen myötä tilanne on muuttumassa. Tuonti- ja vientisuunta kuitenkin vaihtelevat aina tunnin ja vuodenajan mukaan.